Missä olit silloin, kun …

Merja mustaraitapaita.jpg
Maailmassa on tapahtunut asioita, joiden yhteyteen pystymme ilman tarkempaa miettimistä liittämään paikan, missä siitä ensimmäisen kerran kuulimme ja miten.

Omalla kohdallani ensimmäisenä esimerkkinä muistan presidentti John F. Kennedyn murhan. Olin lapsi ja ollut Lahden Pyhättömänmäellä kävelyretkellä lapsuudenystäväni ja hänen äitinsä kanssa, kun kuulimme asiasta kotiinpalatessamme. Televisio välitti kuvaa tapahtumasta uudelleen ja uudelleen avoautossa miehensä puoleen kääntyneestä pillerihattuisesta Jackline Kennedystä.

Nyt kun on kulunut kymmenen vuotta New Yorkin WTC-torneihin kohdistuneista lentoiskuista, muistellaan taholla jos toisellakin, missä kukin oli silloin, kun kuuli siitä ensimmäisen kerran.

Oli tavallisen arkipäivän alkuilta 11.9.2001 ja istuin Lahden Hotelli Grandin Paradise-kabinetissa noin kymmenen muun naisen kanssa. Olimme perustamassa Inner Wheel Lahti Region-klubia. Kokoukseen tuli asiantuntijavieraita. Yhtenä heistä Tuija Kanerva-Niemi (nyk. Tuija Kanerva). Hän kertoi sisään astuessaan lentokoneiden törmänneen torneihin. Koko joukkomme oli luonnollisesti kauhuissaan. Samaan aikaan soi puhelimeni ja mieheni ”papatti” järkyttyneenä siitä, etten ”ole koskaan paikalla”, kun jotain kauheaa tapahtuu. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin, perheemme kohdalla reaktion oli aiheuttanut toinenkin asia, joka oli tietenkin hyttysen pissan kokoinen suhteessa koko maailmaa kohauttaneeseen järkyttävään lentoiskuun.

Tyttäremme oli menossa heti lentoturmauutisen kuultuaan ja televisiosta nähtyään Putti-kissamme kanssa aiemmin sovitulle käynnille Jalkarantaan eläinlääkärin vastaanotolle. USA:n uutinen järkytti Jenniä erityisen vahvasti, koska hän oli juuri pari kuukautta aiemmin käynyt WTC-rakennuksen ylimmissä kerroksissa, ollessaan vaihto-oppilaana New Yorkin osavaltiossa. Eläinlääkäriasemalla ilmoittautumisen yhteydessä hän mainitsi siinä istuneelle henkilökunnalle WTC-torneihin kohdistuneesta hyökkäyksestä, tai miksi sitä nyt siinä vaiheessa luultiinkaan. Hän sai osakseen nyökyttelevää osanottoa. Sisällä vastaanottohuoneessa Jenni koki uuden henkilötasoisen järkytyksen aiheen eläinlääkärin kerrottua, että kissallamme oli maha täynnä kasvaimia. Sen tulevan elämän pelastamiseksi ei ollut mitään tehtävissä. Jenni joutui itse siinä sitten päättämään jättääkö hän Putin sinne samantien kokemaan piikityksellä armollinen kuolema vai ottaako kissan vielä kotiin mukaan ja tulee myöhemmin uudelleen vanhempien kanssa. Tästä johtui se mieheni aiemmin mainitsema reaktio ”etten koskaan ole paikalla, kun…”.

Juttuun liittyy vielä ikimuistoinen sivujuonne. Kun Jenni tuli kissoineen ulos eläinlääkärin huoneesta ja meni maksamaan käyntiä, sanoivat vastaanottotiskillä olleet hänelle, että sehän oli ihan tosi juttu se lentokoneiden lentäminen niihin New Yorkin torneihin. Johon Jenni oli tuumannut, ettei kai hän sellaista mene omasta päästään keksimään. Nämä ihmiset olivat kuulemma ensin jutun häneltä kuultuaan luulleet, että tyttöparka on niin järkyttynyt kissansa takia, ettei tiedä mitä puhuu. Jälkeenpäin olen kuullut, että heillekin on jäänyt tämä tilanne hyvin mieleen tähän lentoiskuun liittyen.

Muistan siis erittäin hyvin, missä olin silloin, kun kuulin koko maailmaa hämmentäneestä terroriteosta. Muistan myös milloin perustimme Lahden alueelle Inner Wheel-klubia ja muistan, milloin jouduimme luopumaan yhdestä pitkäaikaisesta perheemme lemmikistä, Putti-kissasta. Se tapahtui muutamia päiviä eläinlääkärin antamasta diagnoosista samassa huoneessa, jossa lapseni koki iskupäivän toisen järkytyksen. Ja silloin olin paikalla, minäkin.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Kommentti artikkeliin “Missä olit silloin, kun …”
  1. avatar Piilomies sanoo:

    noh olin kotona katossa tv : ta

Jätä kommentti

css.php