Työttömyyden kitkeminen on ykköstilalla

Lähikuva MV.png

Suomen kansalta on kysytty, mitkä asiat ovat ensisijaisia eduskuntaan valittavien hoidettavaksi. Ei ollenkaan yllätys, että työttömyys nousi kärkeen. Se kun on aihe, jonka vaikutukset näkyvät hyvin monissa muissakin asioissa.

Olen viimeiset kaksi vuotta saanut työni kautta tilaisuuden nähdä ja kuulla monia tarinoita siitä, millä tavalla työttömyys on tullut ihmisen eteen, miten se koettu, miten siitä on selvitty ja miten on päästy jatkamaan eteenpäin. Aikuiskoulutuksessa osa opiskelijoistamme on työllisyyskoulutuksen piirissä, joten heiltä olen itse puolestani saanut oppia paljon. Ja siitä olen tyytyväinen, joskin toki tyytyväisempi olisin, mikäli näitä elämänvaiheita ei kenenkään, ainakaan tahtomattaan tarvitsisi kokea. Taloudellisen tappion lisäksi työttömäksi joutuminen on monelle henkinen tappio, jota ei mitenkään olla osattu valmistautua kohtaamaan. Ensin olet ollut työnantajalle korvaamaton tuloksentekijä ja yhtäkkiä huomaatkin, että se tuiki turvalliseksi muodostunut arki on taaksejäänyttä elämää.

Yhteiskunnassamme on myös lukuisa joukko nuoria, jotka koulujensa ja eri asteen oppilaitoksista valmistumisensa jälkeen eivät ole olleet missään työssä, ei edes lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa. Osalla heistä valmistumisesta on saattanut kulua esimerkiksi viisi vuotta niin, että yhtään normaalia palkallista työpäivää, tavallisessa työsuhteessa, olisi takana. Täysin mahdotonta on elämänsä rakentaminen perheitä perustaen tai yksin itsenäisesti asuen. Opiskelijaryhmässä, ikähaarukassa 21-25 vuotta, jossa on 15 opiskelijaa, saattaa olla vain kolme, jotka asuvat omillaan, eivätkä enää vanhempiensa luona.

Tällä tuloksella voimme siis kaikki havaita, että jos on vaikeaa 30-40 vuotta jatkuneiden työsuhteiden jälkeen oppia suhtautumaan toimettomuuteen työpäivien aikana, vähintään yhtä vaikeaa on tottua säännölliseen työn tekemiseen monien vuosien viiveellä.

Ei ole siis mikään ihme, että työttömyyden vähentäminen on seuraavallakin eduskunnan istuntokaudella, kuten myös kuntien päätöksentekoelimissä ykköshaaste. Siihen ei auta mitkään muut lääkkeet kuin tarttua tosissaan toimeen näiden ongelmien poistamiseksi. Juhla- tai vaalipuheilla ei ilman tekoja saada mitään aikaan.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu ja -hallituksen jäsen (kok)

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

2 kommenttia artikkeliin “Työttömyyden kitkeminen on ykköstilalla”
  1. avatar Sami Varsell sanoo:

    Tervehdys!

    No mitäs lääkkeitä Merjalla on tarjota työttömyyden hoitoon?

    Kokoomuksen lääkkeet ovat ainakin olleet kovin tehottomia tähän asti. Taitavat olla semmoisia lumelääkkeitä?

    Se ei edistä työllisyyttä mietenkään, että palkkakustannuksia siirretään yritksiltä veronmaksajien maksettavaksi. Kyseessä on ainoastaan piiloyritystuki, joka vääristää kilpailua ja työmarkkinoita.

    Lumelääkkeen lisäksi Kookoomus on tarjonnut suoranaista myrkkyä työttömyyden hoitoon. Kokoomus on ajanut julkisensektorin tehostamista eli työntekijöiden vähentämistä kuin käärmettä piippuun. Kovapalkkaisten virkamiesten ja konsulttien määrä kasvaa, kun yritetään pyörittää hommaa mahdollisimman vähillä suorittavan työn tekijöillä. Säästöä eikä tehokkuutta tule lisää, mutta työttömyyttä sen sijaan syntyy.

    Harmaa talous on kanssa oma hommansa, jonka kitkemisessä hallitus, kokoomus etunenässä, on osoittanut saamattomuutensa.

    Kokoomukselta on kenenkään turha odottaa työttömyyden hoidossa muuta kuin kauniita sanoja ja sisllyksettömiä juhlapuheita.

    Sami Varsell, Parola

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Merja!
    Pitäisikö pakkopalkollisuudesta päästä eroon? Touhutaan töissä, joissa ei viihdytä, ainoastaan kuukausipalkan takia. Monen ansiotyön voisi siirtää palkasta laskutukseen. Esim. terveydenhoidossa toimien täyttämättömyyden takia tarvitaan paljon sijaisia. On tapauksia, että sijainen tekee pelkkää viikonloppua, eli kahdeksan päivän työllä elää koko kuukauden. Tällaisen työn voisi tehdä laskutuksena eikä tarvitsisi välittää työehtosopimuksista. Monella muullakin työpaikalla selviäisi kymmenellä hieman pitemmällä työpäivällä kotonaan kuin nököttämällä kuukausi työpaikalla. Työtehtävät pitäisi olla silloin selkeästi rajattuja.
    Iso kysymys on, millä nuoriso saataisiin kiinnostumaan yrittämisestä. Jos kouluttautuminen, töihin meno, yrittäminen ja elämä yleensä ei kiinnosta, silloin ei ole muuta tehtävissä kuin julistaa holhouksen alaiseksi. Sen jälkeen elämän suola luultavasti alkaisi janottaa. Saattaa olla liian raju keino.
    Mahdollisuuksia yrittämiselle vaan on niin paljon, että oma ikääntyminen harmittaa.
    Hauskaa talvea t.Hessu K.

Jätä kommentti

css.php