Rauhaa, joulurauhaa

vahter_merja_ruutuhuivikuva1_pienennetty_koko3.jpgJouluni on tänä vuonna ollut monessa suhteessa hyvin erilainen kuin yleensä. Perussyy siihen on, että olen eri paikassa kuin tyttäremme. Saman tosiasian eteen kaikki vanhemmat joutunevat jossain vaiheessa. Kun appivanhemmat asuvat eri puolilla maailmaa, on opittava jakamaan nuorten joulut. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että me olemme saaneet olla nuortemme kanssa kaksi edellistä joulua. Toisen niistä heidän luonaan Irlannissa, toisen täällä kotonamme Suomessa. Nyt oli siis oikeutetusti Portugalin vuoro, josta tyttäremme sulhanen on kotoisin.

Tähän jouluun valmistautumiseen on liittynyt myös mahdollisimman vähän hössötystä ja supervalmistautumista. Siihen oppimista olen tavoitellut ja halunnut jo pitkään. Joulun tärkein asia on saada rauhassa hiljentyä muistamaan juhlan merkitys ja syy. Valmistautuminen syntyykin yllättävän pienistä ja yksinkertaisista asioista, joista musiikin vaikutus on itselleni suuri. Tämän joulun alla olen saanut tilaisuuden kuulla pieniä ja suuria konsertteja, aamulla ja illalla. Perinteisin on ollut Sinfonia Lahden ja Laulupuu-kuoron yhteinen konsertti Sibeliustalolla. Pienin, mutta tämän vuoden itselleni koskettavin oli lahtelaisen pankin aamupuurotilaisuudessa. Kaarisillan neljä nuorta olivat laulamassa muutaman jousisoittajan säestyksellä. Siellä laulanut poika lauloi suoraan sydämeen.

Vihdoin koitti jouluaatto. Kauan odotettu suuri päivä, johon kaikki suomalaisetkin valmistautuivat kukin omalla tavallaan. Kuka täysillä valmistautuen, kuka pelonsekaisin tuntein. Suuri suru on ollut mm. niissä perheissä, joissa on ensimmäinen joulu ilman perheenjäsentä, jonka he ovat kuoleman kautta menettäneet vuoden aikana. On vaikeaa elää muistojen kanssa, joihin liittyy kiinteästi rakas ihminen, jota ei enää ole. Nämä perheet ovat näin joulun aikaan paljon minunkin mielessäni.

Jouluaattoaamuun ajoitin torttujen ja piparien paistoa. Niistä kun tulee niin mahdottoman hyvä jouluinen tuoksu kotiin. Saimmepa ensimmäisen maistajankin heti lämpimäisille, kun yksi ystävistämme tuli käväisemään siinä piparien paistelun lomassa. Valmiina jo olleet tortut maistuivat yhteisen aamupäiväkahvin lomassa. Päivällä kävimme lyhykäisellä vierailulla veljelläni ja pidemmällä sellaisella mummolassa eli mieheni äidillä. Siellä olikin paikalla perhettä useammassa polvessa, eikä suinkaan vielä kaikki, vaan osa on tulossa käymään vielä muina joulun päivinä. Joulukirkkoon menimme viideksi. Tapasimme siellä useita tuttujamme. Kirkossa oli myös lukuisa joukko Lahdessa jouluvieraana olevia. En sitä toki muuten tietäisi, mutta kun he itse kertoivat. Kirkosta palattuamme kävimme kotona lisäämässä lämmintä päälle ennen hautausmaakierrokselle lähtöä ja sytytimme omalle pihalle lisää kynttilälyhtyjä ja muita ulkotulia.

Mustankallion- ja Levon hautausmailla oli perinteiseen tapaan upea juhlavalaistus haudoilla palavien kynttilöiden ansiosta. Hieno suomalainen tapa, jota ulkolaiset vieraat pitävät melkoisena elämyksenä jouluvierailujensa yhteydessä. Vaikuttavaa se on meille itsellemmekin vuodesta ja sukupolvesta toiseen. Hautausmaiden käytävillä tulee vastaan perheitä, jotka koostuvat kaikenikäisistä ihmisistä, vauvoista mummoihin ja vaareihin, nuoria keskenään ja kaikkia muita ikäluokkia.

Kaiken tämän päätteeksi oli mukava keskittyä myöhemmin illalla rauhassa kotona vielä pieneen joulupäivälliseen. Radiosta tuli ohjelma, jossa ihmiset lähettivät toisilleen toivemusiikin lomassa joulutervehdyksiä ”Ilmasiltaa pitkin” ulkomailta Suomeen ja Suomesta ulkomaille. Siinä kuuli monet muistot kotimaasta ja seikkalut, jotka ovat vieneet ihmisiä asumaan muihin maihin. Heidän sydämissään Suomella ja perinteillä on jouluna erityinen merkitys.

Oli maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Merja Vahter

merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Jätä kommentti

css.php