Vauvat ansaitsevat hoivaa ja hellyyttä

vahter_merja_ruutuhuivikuva1_pienennetty_koko3.jpgTorstai-ilta vierähti Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistyksen hallituksen- ja syyskokouksessa. Molemmissa niistä kävimme läpi toimintaan liittyviä asioita sekä yhdistyksen talouteen liittyviä. Järjestömme tarjoaa monipuolista toimintaa lapsiperheiden tueksi vanhemmuuden vahvistamisessa ja lasten onnellisen lapsuuden edistämisessä.

Kenties juuri siksi sydäntäni kirpaisi, kun kävin ennen nukkumaanmenoani läpi tärkeimpiä uutisotsikoita ja silmiini osui Hämeen Sanomien nettisivuilla ollut uutinen, jonka lainaan tähän alle. Toivon sen herättävän ajatuksia meissä kaikissa ja muistavan, että lapsi kokee ja vaistoaa turvallisuuden tunteen jo aivan muutaman kuukauden iässä koetulla läheisyydellä. Asiantuntijoiden mukaan vauvan ja vanhemman keskinäinen vuorovaikutus näkyy lapsessa isompana, jopa vielä aikuisenakin.

Suora lainaus Hämeen Sanomien tekstistä
”On huolestuttavaa, jos vauvalle ei puhuta”
Laiminlyöty vauva on iloton, eikä valita vaikka hänellä olisi nälkä. Mustelmat ja ruhjeet on helppo havaita, mutta laiminlyöntiä on vaikea havaita ajoissa esimerkiksi neuvolassa. Vauvojen vanhemmat kertovat siitä harvoin, joten perheiden kanssa toimivien on opittava tunnistamaan riskitekijät ja vauvojen oireet.

Teini-ikäiset ja nuoretkin ansaitsevat osansa

Aiemmin päivällä olin seminaarissa, jossa aiheena oli mm. tasa-arvo työelämässä ja yrittäjyys. Lounastauolla minulla oli tilaisuus nauttia tarjolla ollutta lihasoppaa pitkäaikaisen naispuolisen ystäväni seurassa. Keskustelimme päivän alustustarjonnan lisäksi henkilökohtaisista kuulumisista ja lapsistamme. Päädyimme jälleen kerran myös työelämän vaateiden ja lapsien tarvitseman ajan problematiikkaan.

Ystäväni työskentelee näkyvällä paikalla etujärjestön toimitusjohtajana, on samalla erinomainen ja tunnollinen monen lapsen äiti. Työelämässään hänellä riittää pomoja enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja mikäli hän ei olisi niin hyvä ja tunnollinen työssään kuin on, jakkara heiluisi varmasti melko tavalla. Toisaalta hän tuntee vahvasti vanhemman vastuun ja haluaa pystyä käyttämään aikaa jo teini-ikäisille lapsilleen.

Hankala yhtälö, joka tuottaa usein sydämessä ristiriitaa. Niinpä hän jo nuorena liike-elämässä luomansa uran jälkeen oli vuosia kotiäitinä omistamalla ne lapsilleen ja sama äiti elää hänessä edelleen niin vahvana, etten voi kuin ihailla. Ajatuksensa hän kiteyttikin toteamalla, ettei hän voi käsittää vanhempia, jotka ensin hankkivat lapsia, eivätkä sitten käytä heidän kanssaan oloon aikaansa. Toivon kyllä, että hiukan armollisuutta omaa vaatimustasoaan kohtaankin hän oppii itselleen suomaan, niin kotona kuin työssä.

Uskon, että nykyisin sekä isissä että äideissä löytyy meitä vanhempia laidasta laitaan. Supertunnollisia ja vastuuntuntoisia sekä niitä, joiden ymmärrys tai voimat eivät riitä edes alkeellisimpaan, välttämättömään hoivaan ja huolehtimiseen. Eiköhän keskivertovanhemmuuskin riittäisi aika hyvin.

Toivon jaksamista kaikille vanhemmille ja valppautta kaikille lasten parissa työskenteleville tehdä havaintoja mahdollisista laiminlyönneistä riittävän ajoissa.

Merja Vahter
merja.vahter@lahti.fi
www.merjavahter.fi

Jätä kommentti

css.php