Pyhäinpäivän tunnelmissa

vahter_merja_ruutuhuivikuva1_pienennetty_koko3.jpgVarsin hektisen viikon päätteeksi on ollut aivan ihanaa viettää rauhallista, kahden pyhän viikonvaihdetta. Yhteinen kotiviikonloppu puolison kanssa on ylellisyyttä, siitäkin huolimatta, että Pyhäinpäivänä otin muutaman tunnin Kätevä-messuilla vierailuun. Se on vuodesta toiseen yksi parhaista Lahdessa järjestettävistä messutapahtumista. Tapahtuman, johon kerääntyy valtaisa käsityöläisalan näytteilleasentajien joukko eri puolilta Suomea, organisoi ja tuottaa Taito Häme. Aiemmin yhdistys tuynnettiin nimellä Hämeen Kotiteollisuusyhdistys. Vuoden mittaan valmistelua varten tehtävä työmäärä on huikea. Pääsin siitä varsin hyvin perille istuttuani useita vuosia yhdistyksen hallituksessa.

Messujen tarjonta oli monipuolinen. Kaikkea tarjontaa en suinkaan ehtinyt nähdä reilun kolmen tunnin aikana, jotka Lahti-hallissa vietin. Tiedä häntä, vaikka poikkeaisin tänään siellä uudelleen. Muutamia houkutuksia jäi mieleeni.

Pyhäinpäivän aamun aloitimme rauhassa, kiireettömästi aamiaisesta nauttien. Hautausmaakierroksemme aloitimme hakemalla anoppini mukaan miehensä haudalle. Mustankallion hautausmaalla oli jo heti aamusta paljon ihmisiä tuomassa kynttilöitä omaistensa muistoksi. Silmiini osui mm. muutama noin kymmenen hengen miesryhmä, jotka ilmeisen selvästi olivat tyylikkään asiallisesti pukeutuneina yhteisellä asialla, kunnioittamassa joidenkin henkilöiden muistoa. Hieno tapa.

Me poikkesimme lähinnä appiukkoni, yhden nuoruutemme ystävän ja mieheni serkun haudoilla. Hauta, jossa lepää lähes vauvana menehtynyt pitkäaikaisen asiakasperheeni lapsi, sykäyttää aina uudelleen ja uudelleen.

Muistan ikuisesti tämän pikkuisen tyttösen katseen, kun hän äitinsä mukana ostoksilla ollessaan seurasi tarkkaan toimiani katseellaan kassan viereisellä lasten syöttötuolilla istuessaan. Seuraavaksi äiti asioi Lilliputissani muutaman viikon kuluttua arkkuvaatteiden ostossa tälle traagisessa onnettomuudessa menehtyneelle pienokaiselleen. Järkyttävä tapahtuma kosketti syvästi meitä jokaista henkilökunnastamme silloin ja koskettaa edelleen, ainakin minua, vaikka tyttö olisi nyt jo täysi-ikäinen.

Veimme perheemme mummon kotiinsa ja lähdimme Levon hautausmaalle käydäksemme jo 27 vuotta sitten kuolleen äitini haudalla sekä vielä aiemmin 30 vuotiaana auto-onnettomuudessa menehtyneen veljeni haudalla. Paljon muistoja, paljon nöyryyttä.

Suurella hautuumaalla kävellessämme juttelimme mieheni kanssa siitä, kuinka hienoa on, että sukupolvet toisensa jälkeen noudattavat tätä suomalaista perinnettä käydä omaistensa ja muiden rakkaidensa haudoilla. Näimme lukuisia nuoria perheitä, jotka olivat pikkulastensa kanssa liikkeellä tänä kirpakkaan kylmänä päivänä, jona kevyt huurteinen vaippa peitti nurmikoita ja käytäviä. Illan hämärtyessä hautausmaat olivatkin sitten saaneet jälleen kerran upean juhlavalaistuksen muistuttamaan meidän jälkipolvien kunnioituksesta niitä kohtaan, jotka ovat olleet tekemässä tätä hyvää maatamme. Kuka pidempään, kuka aivan liian lyhyen aikaa täällä keskuudessamme ollen.

www.merjavahter.fi
merja.vahter@lahti.fi

Jätä kommentti

css.php